maanantai 25. elokuuta 2014

2013-2014

Mitäs sitä tulikaan tehtyä?  No kaikenlaista.
Muutama vuos sieltä tänne, miljoona kuvaa räpsittynä keskinkertaisilla kameroilla ja siitä se lähtee.

Kovalevylle tallentuneet hetket kirkastuu käsiteltyjen kuvien myötä ja tässä osa niistä parhaista...
Kiitos armaat kiipeilykaverit! 

Thaimaa tammikuu 2013

 

Aina välillä on mukava löytää
itsensä tämmöiseltä kiveltä. Vaimon veljen
häihin mentiin, mutta minkäs teet,
kun Tonsai on 30 km
päässä!!

Eresfjord Helmikuu 2013(Rauhotu Joni!)


Kaksi henkilöautoa ja pikkubussi kuormasi kiipeilykarjuja ja yhden leidin
piinallisen ajomatkan päähän paikallisoppaan luokse. Hienot putoukset hemmotteli,
tihkusade ja +10 hirvitti. Retkikunnan kohokohta ehdottomasti
Epic-ensinousu Daydream Nightmare by Aki,Jose&Jiipee.




Tampesterin Andy vetää.
Tommi sai kuvaan uskomattoman
ilmavan tunnelman.

Saman reitin topissa evästauolla. Vedettiin bouldersessio tossa 
hänkillä. Tommi tais jopa lähettää. Sit laskeuduttiin takas
laaksoon. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Aito taidonnäyte lumilaudalla... Takana koko päivä haikkia, pakitus ja muutama
mukava käännös. Allekirjoittaneen mielestä alkuperäinen laskukohde
oli hieman riskirajojen ulkopuolella. Täältä tullaan tunturikoivikko!

Tää oli hieno! Hieman kuumotti tuossa kohtaa, keli reippaasti plussan puolella ja
kuulosti vesivirta aika voimakkaalta
kiven ja jään välissä.


Ei mitään tietoa putouksen nimestä.


Jos en löydä luolaa,en tee ständiä. 
Viikon viimeinen veto viihdytti meitä 10 köydenpituudella WI4-WI5-tasoa.


Sekin oli tuntematon putous.

Ei siellä oikeesti lunta satanut. Perinteinen varmistajaselfie.
Dont worry Bird, I Got you!



Romsdal viikonloppureissu toukokuu 2013 

Kiivettiin kaksi reittiä Hornakslalla ja 1/3 Mongenjuraa.
Mongenjura on aika muhkea. Kiivettiin 10 kpta
ja säätiedotuksen ennustama sade
sai allekirjoittaneen pakitusehdotuksen.
Kai siellä muutamapisara tuli prkl!
Pakko palata takaisin.



Hornaksla, reitillä gravrammer. Taustalla  
kummittelee Trollwall.

Yosemite syyskuu 2013

Kolme viikkoa isossa maailmassa. 
The valley, government shutdown, 
road trip, Las Vegas,
Red Rocks.
Lets go big next time!

Haave.



El cap,mut ei kummiskaan. East buttress. 
Kiivettiin 17 kpta linkkaamalla 
alkuun Moratorium. Taisi tuulla,
kun on kuori päällä. Tommin kans
ei tunata, joten oltiin hyvissä ajoin 
takas camp 4:ssa kiusaamassa naapuria.


Haaveeksi jäi tuokin kaukaisuudessa 
häämöttävä komistus.



Suora linja ylös. Tommi virittää turvavaijeria Rostrumilla.


Fuccking awesome saattais joku sanoo!!


 
Teknoo harjoittelemassa, Jani punkee yli Kor Rooffin.


Jani ja Freeblastin viimeisiä viimeisenä päivänä.
Tämäkin oli jo puolirikollista. Seuraavana päivänä
puisto tyhjennettiin.


Mitä tuohon nyt Suomipoika sanois?
Lets go and have a road trip!


Amerikan rautoja.


Las Vegas.


Las Vegas vähän kauempaa..


 
Red rocks.


Red rocks ranger evp. Hey Joe!


Mieluummin olisin klipannut kutosen camuun,
kuin noihin pultteihin, mutta
mystisen hienoja reittejä toi
amerikka täynnä.


Oisko  reitin nimi Fiddler on the roof. Paremmin muistan
hiiviskelyn epäilyttävillä listoilla epäilyttävillä pulteilla
epäilyttävän pitkillä väleillä.


Vegas!

Jordania helmikuu 2014

Kiipeilyvietti vei mennessään myös Wadi rumissa.


Siurana(taas!) maaliskuu 2014

Siuranan reissu lässähti hajonneisiin sormiin
(Esko&Aki)pari viikkoa ennen reissua.

Onneksi Juan oli kunnossa!

Lähetystä tutuissa maisemissa tuttua
oranssia fleeceä zoomaillen.

And another onsight. Juanin paras
OS reissulle oli greidiä 7b. Venga!

Mentori.

Lofootit heinäkuu 2014

Lofooteille matkattiin valtavassa matkailuautossa
80 km/h keskinopeudella.


33 tuntia lähdön jälkeen Andy halus lähtee
lämppäileen vestpillarenille.


Keravan kävelykatu?


Tommi tuuppaa Storpillarenin ekalla kplla.


Hieno matka jatkuu.


Tuuletus topissa.
Kiitos Tommi!


 Kiitos ja anteeks!

Menis!

























sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Italialaista jäätä

Ihmeellisesti kiireytyneen elämän takia postaus Cognen reissusta tulee jälkijunassa ja jälleen Ypäjän hevosopiston tiloista. Kuvat omasta kamerasta ei ollu mitään huippulaatua ja yritin ottaa niistä parhaat tähän. Videoo ja kuvia reissusta yhteensä on varmaan yhden kannettavan kovalevyn verran.
Jeps, ei muuta ku asiaan..

Ennenkin oon maininnut, kun lähtee viikoksi kiipeen jonnekin kauas, niin päivistä haluaa ottaa kaiken irti. Pientä kiristelyä aiheutti, kun luonnonvoimat antoi avokämmenellä ja kiristi jääkiipeilypäivät seitsemästä viiteen. Helleaalto ja ilman paitaa kaltsikiipeily päätti tänkertaisen reissun.Siitä sit enemmän tarinan edetessä.

Aki ja JP oli jo pari päivää aiemmin mestoilla ja Jiipee hehkutti tekstarilla, kun ne oli kiivenny Empire Strikes Backin vasemmalta puolelta jonkun hienon HC-puikon. Niin siis kiipesivät Stella Articen tai ainakin niin käsitin. Mitä se nyt sitä hehkuttaa, onhan se hienon näkönen mut ei mikään spektaakkeli ja varsinkaan Akille en ajatellut sen olevan mikään muu kuin perusmättö. Mitähän ne on oikeesti tehny?

Noh, sääherra yritti ekan kerran jo Helsingissä, kun myöhästytti meidän lentoa sen verran, että missattiin jatkolento. Yö Kempinski-hotellissa ja aamulento Milanoon osoittautui loppujen lopuksi jopa paremmaksi kuin alkuperäinen suunnitelma. Ehdittiin vielä iltapäiväksi kiipeenkin Matin kanssa. Reitin nimee en muista, mutta oli mukava leppoisa 3 kpta. Sijaitsi Haston-keiviä vastapäätä, missä Aki ja Jiipee oli jo ränkkäämässä. Siinä ei kauaa nokka tuhissu ja ajeltiin päivän valossa vielä paikalliseen kiipeilykauppaan.
Illalla selvis sitten mitä ne poijaat oli todella kiivenneet. Inachevee conception M6+, joka oli Akin mukaan pelottava. Katoin toposta kuvaa ja ymmärsin JP:n hehkutuksen täysin. Siinä oli vedetty reissun kovin ekana päivänä.



 
Ekan päivän putouksella
Akin ekan päivän valinta, tosin yläosa oli ohkasempi. Copyright joku muu.

Tokana päiväna lähestyttiin Stella Articea Jpn kanssa ja todettiin tän paikan miinuspuoli. Täällä tarvii alppilähdön, jotta on eka putouksella. Sitten siinä laakson pohjalla häröiltiin ja mietittiin ja kärsimätön Hautasen poika meinas jo hermostua. Nyt pitäs saada oikeesti kiivettyä jotain, mistä saa kiksejä. Kaikenmaailman pakkomielteitä sitä voi ihmisellä olla. Jätkät oli kiivenny jo kaks päivää kovaa ja oli et ihan sama, kuhan jotain..päätä sää.

Oltiin aamulla ihasteltu kahta vierekkäistä linjaa ihan lähellä parkkista ja päätettiin lähtee tsekkaan niitä. Oikeanpuolinen oli ehkä vähän liikaa ja vasemmassa mielenkiintoisen näköinen eka kp.
Jännityksen ja alkuvälppäyksen kautta siitä tuli mun reissun antoisin liidi. Nimi oli Pattinaggio Artistico direct.
Kiipeily meni mixtana kalliovarmistusten ja osaltaan puikon ja kallion välissä stemmaten. Pudotin sitten hakunkin juuri ennen jääosion kruxia, mutta sain sen haulattua takaisin Akin avustuksella ja jatkettua matkaa. Siitä sit pojat tuli perässä ja jatkettiin melkein toppiin, kunnes alkoi pohkeita puuduttaa liikaa ja ajatus sen oikeanpuoleisen putouksen tsekkaamisesta kiinnosti enemmän.
Pattinaggio
Tultiin alas ja lähdettiin pikaisesti kiipeemään Hard ice on the rockin ekaa pitciä. Jp vetäs köydet suoraksi varmistelemaan aikaslailla hulppean näköisen puikon alle. Siellä sit tutkailtiin linjoja joita topon mukaan piti löytyä. Twin peaks M9, näytti semmoiselta jota vois tulla yrittämään. ja niinhän me tehtiinkin seuraavana päivänä.
Tätä puikkoo ei ois uskaltanu erkkikään...
Sama puikko kauempaa, onko herkullinen hei! Twin Peaks menee draikkana oikean kautta riippuvan puikon juureen.
Jepulis, lähettiin Akin kanssa koittamaan miltä Italialainen M9 tuntuu. Ensituntumaa sai irtoavista otteista ja ihan tiukoista muuveista, mutta ne Aki  sai tehtyä nopeasti. Varmistus oli sekalaisesti pultteja, hakoja ja camalotteja, joita yhteensä oli todella paljon. Aki tuli alas ennen jääosuutta ja sano et koitapa sie.Siinä reitissä oli jotain joka pelotti Akia ja mä en  ymmärtänyt.

Olihan se nihkeä, mutta sain muuviteltua jään luo ja jatkoin siitä lepojen kautta vielä hitusen ylemmäs jäätä pitkin vikalle pultille, jätin jatkon ja tulin alas. En tiedä, onko tää reitti meille? Me oltiin molemmat jotenkin epävarmoja, mutta Aki pistettiin lähetyshommiin. Ja eihän se kaukana ollu lähetys. Lipsahdus vaikeimpien kohtien jälkeen ja mies roikkui köydessä ja tuska näkyi naamalla. Sen jälkeen Jp kokeli kans ja veti alun kruxin heiluvan otteen irti ja jouduttiin keksimään uus vaikeampi seekvenssi alkuun. Siinä vaiheessa ilta alkoi jo lähestyä ja piti päättää tullaanko takas vai ei, kamat oli vielä seinällä. Mulla oli fiilis et sen vois päästä ja sanoin sen ääneen. Sit jätetään kamat sanoi Aki ja laskeuduttiin alas.
Aki siirtymässä jäälle
 Iltasin käytiin pizzalla ja bissellä, naurettiin ja nautittiin. Kämppänä meillä oli vanha rempattu alppitalo hienolla näköalalla noin 20 km Cognesta.

Seuraavan päivän suunnitelmiin otettiin JPn kanssa alppilähtö halutulle Stella Articelle. Muut äijät meni kiipeen eri laaksoon.
Me lähettiin ajaan klo 5 aamulla ja oltiin putouksella seiskan pintaan. Oisko se ollu yhteensä 5 kpta. toka kp oli se juttu ja olikin ihan mahtava. Topissa oltiin jo kymmeneltä ja laskeuduttiin alas. Päätettiin vielä kokeilla jos jaksetaan vetää Cold couloirin 5 kpta perään. Ekan kpn jälkeen päätettiin tulla alas. Oli kuin rappuja kiipes siinä mummojäässä, ei riittäny mielenkiinto. Mukavampi oli istuskella auringossa kahvilla ja vedellä päiväkännit limochellolla:)
Taustalla Stella Artice ja arktiset olot
Tohon se tuli....

...ja tonne se katos.
Hard ice on the rock part kakkosen "Lähetään lähettään"-asenne muuttui "haetaan ne kamat pois varovasti"-ajatukseen, kun lämpötilat nousi kymmeneen asteeseen. Tais tulla kalliokiipeilyreissu... Noh, pelottihan se helekutisti, kun Aki liidas roikkuvien puikkojen alla veden roiskiessa naamaan. Ehkäpä Akilla oli kokonaiskuva koko hommasta jo silloin ekana päivänä, irtonaista kiveä, tippuvaa jäätä, liian lämpöset kelit ja vielä hemmetinmoinen lumikenttä yläpuolella. Reitin vaarallisuus  muodostuu monista eri palikoista. Twin peaksille jätetty ständi oli jo mukavammassa paikassa mihin vesi ei lentäny eikä mitään roikkunu yläpuolella.
Se viimesen pultin jatko jätettiin suosiolla, kun en halunnut ottaa jääkylmää suihkua ja pelotti liikaa. Viimeset frendit sai irti just kastumatta pahasti, kun piti ittensä ihan seinässä kiinni. siinä sitten se mikstaunelma johon uhrattiin kaks päivää ja loppureissuna ei enää jäätä kiivetä. Käsittelin tätä sitten illalla.
vettä ja turpaan tuli
Lämpöisessä on kiva kuivata kamoja
Reissua oli jäljellä kaksi päivää ja jään kiipeäminen ei tullut kysymykseen, joten kysästiin kiipeilykaupasta hyviä kaltseja. Seuraavaksi etsittiin Aostasta kauppa joka myy Miuroja. sitten oltiinkin jo kiipeemässä. Näin se homma vaihtuu toiseen ja mukava jatkuu. Viimesenä päivänä tsekattiin vielä Aostan kaupungin alla olevat hienot tunnelisysteemit ja vedettiin vielä viimeset Pizzat.
Kiitos mukavasta reissusta Aki, JP, Matti ja Daniel!

Loppuun vielä muutamia kuvia:


Lisää kuvateksti




















Ja vielä lopuksi:
Tämän kesän projekti, jos sais topattua ekan kpn syksyllä...
Suunnittelupalaveri ulkona