perjantai 11. marraskuuta 2011

Seikkailun kaipuinen isä innostuu


Hyvää isänpäivää kaikille isille! Me hengataan Lassin kanssa täällä Ypäjän hevosopistolla, kun Maija opiskelee innolla.Ei tullu aamiaista sänkyyn, mut ei se mitään, eka tunti alko klo 8.15 kun me poitsun kans vielä nukuttiin. Nyt Lassi vetelee jo päikkäreitä, niin ehdin julkasta nää höpinät.


 Viime keskiviikko: "Hei Maija, mul ois yks juttu - kun mullehan oli luvattu se parin viikon A-luokan reissu kevääksi, eiks nii - Espanjaan siis...Tota...oisko mahkuja jakaa ne kahteen eri reissuun? Jaa, et katellaan miten Ypäjän viikot osuu, ok!
Ring ring matkanjohtajalle - Hei, tuli yks idea...Mua sittenkin kiinnostais kiivetä vähän jäätä tänä talvena ja sillai pitempääkin reittiä...Mites se Aosta? Juu helmikuussa! Mulle kyl käy Norjakin, kuhan mennään! 


 Boulderpainotteinen loppukesä meni ja jotain tavoitetta pitäis saada motivaation ylläpitoon. Sisällä kiipeeminen ei varsinaisesti houkuttele ja suunnitteilla oleva Espanjan-reissukin tuntuu kaukaiselta. Viime keväältä muistuu mieleen flekmaattiset treenit boulderseinällä, eihän siitä mitään tuu jos ei haluu tarpeeksi. Mitäs mä tein ennen tähän aikaan vuodesta? No hakut oli jo terotettu ja pakkasia odoteltiin kun kuuta nousevaa. Viime talvet oon himmannu tästä ja kiivenny jäätä tosi vähän, varsinkin kevätpuolella, koska se hakuissa roikkuminenhan vie hermotuksen sormista ja sit ei oo keväällä sporttikunnossa. Joo ja enhän mä tosta kylmästäkään enää niin välitä ku on tässä jo ikääkin ja kaikkee..
 Tää mies tarvii ihan selvästi asennemuutosta ja vaihtelua! Ja helmikuinen Aosta itse jäämaisterin kanssa kuulostaa lupaavalta!
Huukkailla kukkakaaleja ja ruuvata sormet jäässä, huutaa fiiliksissä, pelätä ja jännittää. Siinä resepti tän talven hyvinvointiin. Reenaamaan tässä täytyy rueta, sitä hakuissa roikkumista ja mikä tärkeintä pääkoppaa kuntoon ettei puristele liikaa.

Aosta? Copyright joku muu. Tollasta Helmikuussa, kiitos!

 Mites se onnistuu kun oon nyt isäkin ja kaikkee? Ei kai ihan samalla tykityksellä kuin ennen, mut yritetään. Tässä kohtaa suuri merkitys on ihanalla ymmärtävällä vaimolla:) Seppiksellä käy reenaa samassa ajassa kuin Hutungissa ja ei ees maksa mitään.
 Korouoman reissu tammikuun alkuun on aika hyvin pohjustettu ja siellä pääsis sit jo kunnolla ränkkään. Mikä on parempaa kuin pitkän jääkiipeilypäivän jälkeen istua mukavassa porukassa piippukodan lämmössä ja naukkailla Captain Morgania? Märkiä kamoja roikkuu joka paikassa ja padat porisee.  Mitä enemmän on rääkänny itseään päivän aikana, sitä paremmalle se tuntuu.

Piippukodan tunnelmaa

Korolla on kivaa


 Jos nyt mennään jo ensi kesäänkin, niin kuningasajatus on pääosin pidättäytyä pulttien klippaamisesta ja hakee rutiini takaisin noihin tradihommeleihin. Jos vaikka uskaltautuis eksymään jonnekin pitemmällekin reitille. Seikkailufiilistä ja jotain isompaa kokemusta taas vaihteeksi. Lofooteillekin voi hyvin ottaa perheen mukaan. Eräiden eteläsuomalaisten lanseeraama viikonloppualppinismi, jota muutama vuosi sitten suuresti kummastelin, vois myös tulla kysymykseen.

No joo, kotisohvalta on helppo uhota, katsotaan mitä tuleman pitää. Mennään nyt ensin lomailemaan Teneriffan lämpöön Lassin kanssa:)

Muutama foto kesältä, joka ei nyt kumminkaan ihan pelkkää boulderointia ollut...

Bigbro ensinousu Paavalinvuoressa. Reitti kulkee alun offarihalkeaman kautta Paavalin pakkomielteen ohi ja toppaa vasemman halkeaman kautta. Nimi tuli varmistukseen käytetystä bigbrosta, hassuja vehkeitä. 



Muutama video:
Style, 7a. Paasivuori



Fiilistelyä hakkutouhuihin. Paavalin pakkomielle 2010 marraskuu.

Uniikki hetki Korpilahdella

Ja sitten vielä kuvia rakkaasta Lassi-pojasta:

Tuleva seikkailija?
Pipo päässä joka säässä
Pitihän sitä pojankin kokeilla
Ps. Kyllä se Espanja-reissukin on vielä suunnitteilla, viikolla lyhentyneenä:)